torstai 3. huhtikuuta 2014

Polttokynän testausta

Brenn-Peter Junior -polttokynä. Se ei ehkä putoa
vanhojen kädentaitojen kategoriaan, mutta on hauska koristeluväline.


Minulla on uusi lelu. Siinä se poseeraa yläkuvissa. Polttokynä, jolla voi koristella puuta, nahkaa, luuta ja sarvea. Olen ajan saatossa jotenkin tottunut siihen, että kaikki mitä teen, vaatii enemmän tai vähemmän pitkällistä työtä. Polttokynäillessä tulosta alkaa syntyä kuitenkin hyvin nopeasti. Polttokynä ulos laatikosta, sopiva piirrinpää kynään, töpseli seinään ja sen kun alkaa piirtää.

Ensimmäiset uhrit, puiset nauhalaudat.


Kuviot olen polttanut lautojen molemmin puolin.

Kumihimo -kiekko ennen ja jälkeen.
(Kumihimo on japanilainen punontatekniikka, jossa käytetään
pyöreää lovettua kiekkoa kierrenyörien tekoon.)



Joulumarkkinoilta ostamani puurokauhan varteen poltin karjalaisia kirjontakuvioita. Pientä oksaa muistuttava kuvio on näreinen. Käpälikkö eli hannunvaakuna lienee kaikille tuttu.


Rasia kynille. Lähtötilanne.

Ja lopputulos koristeltuna.




6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hienoja. Todella taitavaa jälkeä!

Sarvivaara kirjoitti...

Kiitoksia. :)

Kisulit kirjoitti...

Komeita kuvioita, siistiä jälkeä. Tuollaista kun osaisi...

Sarvivaara kirjoitti...

Kiitos kommentista ja kehuista, Kisulit!

eila kirjoitti...

Mutta kuin kätevä laite. Mulla on tuosta semmonen halpisversio, mutta olen ihan rakastunut. Tykkään siun kuvioista enempi ku omista räpimisistä. :) Oman aikansa nuokin vaatii vaikka nopeampia kuin moni muu. ;)

Sarvivaara kirjoitti...

Kiitti, Eila. :)
Itsekin olen nyt vähän koukussa polttokoristeluun.