torstai 15. marraskuuta 2012

Ostin raakasarvia... Mitäs niistä tekisi?


No, juomasarvia tietysti! Olen pessyt, sahannut, vuollut, hionut, kiillottanut, vahannut mehiläisvahalla ja vähän värjännytkin, ja elämäni ensimmäiset, itse tehdyt juomasarvet ovat valmiit.

Työ tuottaa tulosta! Valmis juomasarvi ja raakaversio vieretysten.

Löytyy isoa ja pienempää.

Highlanderin sarvi, pituutta 40 cm.

Etummainen sarvi käväisi värjäyspadassa ja sai uuden ilmeen keltasipulin kuorista.

Ripustuslenkkinä toimii hamppupellavanaru.

Tässä nämä ensimmäiset. Haluaisin kokeilla sarvien värjäämistä uudestaan, seuraavaksi jollakin muulla kuin noilla tylsillä, iänikuisilla sipulinkuorilla. Jonkinlaista koristelemistakin olisi mielenkiintoista kokeilla, mutta se sitten ensi kerralla.

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Runosmäen pirunpelto


Turun Runosmäessä, Nunnavuoren kuntoradan keskellä sijaitsee jotain yllättävää ja näkemisen arvoista, nimittäin pirunpelto, eli virallisemmin muinaisranta. Suuria jäkäläruusukkeiden koristamia, pyöreähköksi muotoutuneita kiviä vieri vieressä. Runosmäen pirunpelto on noin 100x50 metrin laajuinen alue ja sen keskellä kiviä on jopa kolmen metrin syvyisenä kerroksena. Se selittää, miksi pelto on suurempaa kasvillisuutta vailla. Kivien pinnalla kasvavat vain jäkälät ja sammalet. Pellon laidoilla kivien lomasta saattaa jo nousta sinnittelevä mänty, mutta muutoin pelto on pelkkää kiveä kiven vieressä. Hämmentävä ja ihmeellinen näky.

Pirunpelto on syntynyt noin 7500 vuotta sitten Itämeren Ancylus-järvivaiheen yhteydessä. Pienen ihmismielen on vaikea käsittää, että tuhansia vuosia sitten näitä kiviä vasten ovat lyöneet aallot. Paikan päällä käydessään ja kivipellon vaikuttavuuden kokiessaan on helppo ymmärtää, miten muinaisranta on aikoinaan (ja miksei edelleenkin) ruokkinut mielikuvitusta. Vanha nimi pirunpelto kertoo ihmisen taikauskoisesta suhtautumisesta muinaisrantoihin: suuren kivipellon synnyttäjänä on täytynyt olla ihmistä väkevämpiä voimia.