keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Maarian kirkko


Muutamia valokuvia Turun keskiaikaisesta Räntämäen kirkosta eli Maarian kirkosta. Olen käynyt kuvaamassa kyseistä kirkkoa jo muutaman kerran, siksi kuvissa vuodenaikakin vaihtuu sukkelaan. Ensin lumisia kuvia marras-joulukuun vaihteesta Antti-myrskyn jäljiltä ja sen jälkeen hieman vehreämpiä otoksia viime syyskuiselta kuvausreissulta. Kylläpä syyskuussa otetut kuvat näyttävät vielä tosi kesäisiltä...

Tästä linkistä pääset lukemaan Maarian kirkon kuvitetun kirkkoesitteen (pdf-tiedosto).

Tästä linkistä taas pääset tekemään virtuaalikierroksen sisälle Maarian kirkkoon ja näet hyvän vilauksen primitiivisistä, upeista kalkkimaalauksista, jotka ovat harvinaislaatuiset Suomessa. Kannattaa tutustua.







Maarian vaivaisukko.


"Joka köyhää armahta, hän laina Herralle,
joka hänen hywän työnsä hänelle jälleen maksawa on."


Wäinö Aaltosen hautamuistomerkki.




tiistai 25. joulukuuta 2012


torstai 15. marraskuuta 2012

Ostin raakasarvia... Mitäs niistä tekisi?


No, juomasarvia tietysti! Olen pessyt, sahannut, vuollut, hionut, kiillottanut, vahannut mehiläisvahalla ja vähän värjännytkin, ja elämäni ensimmäiset, itse tehdyt juomasarvet ovat valmiit.

Työ tuottaa tulosta! Valmis juomasarvi ja raakaversio vieretysten.

Löytyy isoa ja pienempää.

Highlanderin sarvi, pituutta 40 cm.

Etummainen sarvi käväisi värjäyspadassa ja sai uuden ilmeen keltasipulin kuorista.

Ripustuslenkkinä toimii hamppupellavanaru.

Tässä nämä ensimmäiset. Haluaisin kokeilla sarvien värjäämistä uudestaan, seuraavaksi jollakin muulla kuin noilla tylsillä, iänikuisilla sipulinkuorilla. Jonkinlaista koristelemistakin olisi mielenkiintoista kokeilla, mutta se sitten ensi kerralla.

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Runosmäen pirunpelto


Turun Runosmäessä, Nunnavuoren kuntoradan keskellä sijaitsee jotain yllättävää ja näkemisen arvoista, nimittäin pirunpelto, eli virallisemmin muinaisranta. Suuria jäkäläruusukkeiden koristamia, pyöreähköksi muotoutuneita kiviä vieri vieressä. Runosmäen pirunpelto on noin 100x50 metrin laajuinen alue ja sen keskellä kiviä on jopa kolmen metrin syvyisenä kerroksena. Se selittää, miksi pelto on suurempaa kasvillisuutta vailla. Kivien pinnalla kasvavat vain jäkälät ja sammalet. Pellon laidoilla kivien lomasta saattaa jo nousta sinnittelevä mänty, mutta muutoin pelto on pelkkää kiveä kiven vieressä. Hämmentävä ja ihmeellinen näky.

Pirunpelto on syntynyt noin 7500 vuotta sitten Itämeren Ancylus-järvivaiheen yhteydessä. Pienen ihmismielen on vaikea käsittää, että tuhansia vuosia sitten näitä kiviä vasten ovat lyöneet aallot. Paikan päällä käydessään ja kivipellon vaikuttavuuden kokiessaan on helppo ymmärtää, miten muinaisranta on aikoinaan (ja miksei edelleenkin) ruokkinut mielikuvitusta. Vanha nimi pirunpelto kertoo ihmisen taikauskoisesta suhtautumisesta muinaisrantoihin: suuren kivipellon synnyttäjänä on täytynyt olla ihmistä väkevämpiä voimia.
















lauantai 25. elokuuta 2012

Merisalo 147


Ryhmittäin käännettyjä lautanauhoja, eihän se ollutkaan niin vaikeaa. Keskittymistä vaativaa hommaa kyllä, mutta niinpä vain lähtivät kuviot muodostumaan. Muutaman virheen takia jouduin kokeilemaan purkamistakin (mikä ei ole ryhmittäin käännettyjen nauhojen kanssa ihan helppo juttu), mutta hyvää harjoitusta sekin.

Kuvissa on Viivi Merisalon "Nauhoja" -kirjasta löytyvä malli numero 147. Punaharmaa nauha on tismalleen mallin mukainen, mustaharmaa taas hivenen erinäköinen versio, joka syntyi aloituskohtaa vaihtamalla.


tiistai 31. heinäkuuta 2012

Uusia taitoja hankkimassa

Pitkään olen ihmetellyt lautanauhan tekemisen taitoa. Miten niin hienot, kestävät ja koristeelliset nauhat saadaan syntymään? Miten langat pujotellaan lautoihin, missä järjestyksessä ja miltä laudan puolelta? Ja sitten se lautojen kääntely: miten syntyvät oinaansarvet ja muut vaikeammat kuviot?

Heinäkuu on ollut minulle lautanauhakuu, sillä olen alusta asti opetellut lautanauhan tekniikkaa sekä kirjasta pänttäämällä että käytännössä. Kun ensimmäistä kertaa oikein ajatuksella ryhdyin lukemaan ohjeita, alkoi vaikeaksi luultu tekniikka avautua ihan uudella tavalla.

Näistä lähdettiin liikkeelle: helppoja perusnauhoja.


Yläkuvissa oleviin nauhoihin käytin 7 Veljestä, joka on kyllä liian paksua ja tönkköä lankaa lautanauhan tekoon. Seuraavaksi kokeilin ohuempaa Nallea, josta tulikin mielestäni mukavampi lopputulos.

Nalle -langasta tehdyt solakammat nauhat.

Rohkaistuttuani lähdin lisäämään lautojen määrää ja kokeilemaan nauhoja, joissa kuvio muodostuu lautapakan suuntaa kääntämällä. Vielä olisi uskallettava kokeilla ne vaikeat ryhmittäin käännettävät... Oinaansarvet sentään kääntyvät jo.

Hieno nauhamalli numero 109 Viivi Merisalon kirjasta "Nauhoja" (WSOY).

Oinaansarvinauhaa, 22 lautaa. Lankoina Nalle ja Wool.

lauantai 7. heinäkuuta 2012

Keskiaika saapui Turkuun

Turun keskiaikaiset markkinat vietettiin taas kesä-heinäkuun vaihteessa Vanhalla Suurtorilla ja Porthanin puistossa. Tässä muutamia kuvia paikan päältä.







Lipeässä keitettyä saippuaa.

Kasvivärjättyjä lankoja.


Tänä vuonna Värjärikilta värjäsi lankaa koivunlehdillä, pihlajanlehdillä, mesiangervonjuurella, raparperinjuurella, lepänkuorella, omenapuunkuorella ja mikä parasta, värimorsingolla. Olipa mielenkiintoista nähdä kyyppivärjäystä ihan livenä.


Morsinko on kyllä jonkinlainen pieni värjäyksen ihme. Liemessä muhiva lanka/kangas on aivan keltaisenvihreää, mutta kun se nostetaan ylös padasta, se alkaa hapen vaikutuksesta muuttua siniseksi.

Värjärikillan taikapata: kellanvihreä muuttuu siniseksi.

Keltaiselle langalle saadaan morsingolla vahvoja vihreitä.

Morsingolla värjättyä kangasta.

Liemeen päätyi myös lehmänsarvi värjäyskokeiluna. Hieno sininenhän siitäkin tuli.

Räikkä.

Perinteisesti markkinatunnelmaan kuului myös paljon musiikkia. Räikkä hauskuutti yleisöään uusilla lauluilla. Nyt me esityksen kuulleet tiedämme, mikä asia on parhain takapuolen pyyhintään. Jos joku ei sitä vielä tiedä, hän kuunnelkoon ja katselkoon alla olevan videon.