torstai 9. heinäkuuta 2015

Osaatko tehdä varpuvispilän?

Alta löytyvät ohjeet varpuvispilän tekoon vuodelta 1952. Lähteenä Omin käsin -käsityölehti. Mummoni teki vielä näitä vispilöitä, mutta äidilleni ei taito enää periytynyt. Harmi, miten vanhat taidot hukkuvat niin nopeasti.

Avaa kuva täydessä koossa, jotta ohjeet näkyvät suurempana. (Tee näin: klikkaa ensin kuvaa hiiren vasemmalla näppäimellä, jolloin se tulee näkyviin tummalle taustalle. Sitten klikkaa kuvaa hiiren oikealla näppäimellä ja valitse 'Näytä kuva'. Vielä yksi vasemman näppäimen klikkaus ja kuva suurenee oikeaan, luettavaan kokoonsa.)

Muistutan tässä vielä, että puunoksien kerääminen ei ole jokamiehenoikeus, eli vispilätarpeet on haettava omista koivuista tai maanomistajan luvalla.

Tässä linkki Värjärin pata -blogiin, jossa esitellään hieman erilainen tapa tehdä vispilä: Oppia ikä kaikki: varpuvispilän teossa.

(Omin käsin -käsityölehti, n:o 2, 1952. 12. vuosikerta.)

keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Turun keskiaikaiset markkinat 2015


Tässä jälleen ottamiani valokuvia Turun keskiaikamarkkinoilta 25.-28.6. Yläkuvan olen ottanut Vanhan Raatihuoneen ikkunasta toisena markkinapäivänä (perjantaina). Kuvassa näkyvä ihmismäärä näyttää kovin pieneltä verrattuna viikonlopun vellovaan ihmismassaan. Esim. lauantain aikana markkinoilla kävi 50 000 ihmistä ja omakohtaisen kokemuksen perusteella voin sanoa, että markkinaletun jonottaminen ja kuljettaminen päreenpalasen päällä keskellä ihmispaljoutta vaati paljon aikaa.








Keltasauramon (Anthemis tinctoria) kukkia liossa.

Värjärikilta värjäsi lankoja tänä vuonna mm. keltasauramolla. Jos minulla olisi pihamaa, kasvattaisin mieluusti tätä värjäyskasvia. Värjärikillan pöydässä oli myynnissä myös värimorsingon (Isatis tinctoria) siemeniä. Kyllä harmitti, kun piti jättää ostamatta.



Markkinoilla minun oli pakko kuvata käsityömestari Mervi Pasasen "The Mekko" (yläkuvassa mestari itse puku yllään). Mekko on 1400-luvulta peräisin olevan vaatteen ennallistus, jonka syntyvaiheista voi lukea blogissa Dress from medieval Turku. Moni ei tiedä, kuinka paljon tutkimusta ja työtä vaatii synnyttää satoja vuosia vanha, lähes olemattomiin hajonnut vaatekappale uudelleen eloon, kun siitä on jäljellä enää vain hauras kankaanpalanen. Mervi sen kuitenkin tietää. Laittakaa tuo yllä mainitsemani blogi kirjanmerkkeihin jollei se siellä jo ole. Blogiin on tulossa lisää kirjoituksia Mervin uuden ennallistusprojektin myötä.


Ja kas tässä Iloisen joutsenen uudet tuotteet, "K18" - tinapinssit. Nämä pinssit ovat kopioita aidoista keskiaikaisista vaatteisiin kiinnitettävistä merkeistä. Rivoilla merkeillä oli tärkeä tehtävä säikyttää pois pahat henget, jotka muutoin olisivat päässeet helpommin valtaamaan varomattoman ihmisen kehon. Mervi Pasanen kertoi, että keskiaikainen nainen saattoi pitää merkkiä povellaan kiinnitettynä piiloon vaatteen nurjalle puolelle. Kun paha henki yritti päästä kaula-aukon kautta sisään, se pelästyi rietasta merkkiä ja pakeni pois. Näin merkin kantaja sai suojan alati vaanivia pahoja henkiä vastaan. Melkoisen siveitä olivat siis keskiajan pahantahtoiset henget.

Hän on lähtenyt pyhiinvaellusmatkalle.
Vaellussauva ja rukousnauha ovat
asiaankuuluvasti mukana.

Ylhäällä neito fallisen ratsun selässä. Alla kanan ja kukon lemmenhetki sekä mielikuvituksekas pippelipuu.

Tällä häntähuppuun sonnustautuneella
herralla on omintakeiset kasvonpiirteet... :D




Keskiaikamarkkinoiden hienointa antia on mielestäni käsityöläisten tapaaminen. Yksi uusista tuttavuuksista oli nahkuri/suutari/huovuttaja Anne Wirkkala, joka myi pöydässään parkittuja kalannahkoja. Wirkkala parkitsi ja värjäsi nahkoja kojussaan koko markkinoiden ajan. Märät, narulla roikkuvat nahat kiinnostivat ihmisten lisäksi myös lokkeja, ja yksi nahka meinasi jo joutua nälkäisen siivekkään ruuaksi.

Ylä- ja alakuvassa on Wirkkalan parkitsemia kalannahkoja sekä hänen puhdistamiaan kalansuomuja. Wirkkala reijittää suuria suomuja koristeiksi, joita voi käyttää muovisten paljettien tapaan.






Räikän akrobatiaa.



Luonnollisestikaan en lähtenyt markkinoilta kotiin tyhjin käsin. Ostin mm. yläkuvissa näkyvän puuarkun. Likaisuudestaan päätellen se on kiertänyt monet markkinat ennen kuin ostaja sattui viimein kohdalle. Kotiin lähti myös Jiri Talevan tekemä pronssinen kinnasneula. Eipä katkea ja komeakin on. Kyllä nyt kelpaa pröystäillä. :)

Markkinaostosten helmi allaan
Raija Luukkosen keraaminen ikoni.
 

torstai 7. toukokuuta 2015

Metsässä tänään


Ketunleipä kukkii.




Kaarnan alapinnalta löytyi taidetta.


Viikinkilaivoja merellä?


maanantai 4. toukokuuta 2015

Neulakotelo


Punoin tuohesta pienen kotelon kinnasneuloille, jotta kallisarvoiset neulat eivät joudu hukkaan. Kotelon korkeus on 10 cm ja tulppa on korkkia.


Tein myös tuohikopan, josta tuli
vähän liian pieni hedelmäkoriksi. :)

Ruissalossa